SUURI TULVA - OTTEITA STUDIOPÄIVÄKIRJASTA (11/2015-03/2016)

VETISTÄ TOUHUA (11/2015)

Oli synkkä ja sateinen marraskuu. Nastat rapisivat märällä asfalttitiellä ajellessani edestakaisin Helsingin ja Kouvolan väliä soittimet peräkontissa. Verla-levyn julkaisusta hullaantuneena ajattelin tehdä jatkoa tehdastarinoille. Pari kappaletta oli jäänyt kyseiseltä levyltä vielä pois, joten vähintään täydennystä piti saada aikaan mahdollista seuraavaa painosta varten. Kukaties näistä syntyisi vielä musiikkinäytelmä. Hieman hämärin miettein olin matkalla kohti uusia taltiointeja.

Kun saavuin Sonicimagen tutulle studiolle vesisateen saattelemana marraskuun 16. päivänä, Nippalan Jari oli viritellyt laitteistot valmiiksi ja kahvit lämpimiksi. Päätin aloittaa suoraan isoimmasta ja haastavimmasta uudesta teoksesta eli kappaleesta Suuri tulva, jota olin kotona kypsytellyt jo vuoden päivät. Se on tarina valtakuntaa koetelleesta ennennäkemättömästä suurtulvasta vuodelta 1899 runsaslumisen talven ja sateisen kevään seurauksena. Tulva aiheutti laajoja tuhoja myös tehdaspaikkakunnilla, jotka sijaitsivat tulvivien jokien äärellä. Kymijoella tulva aiheutti mittavia vahinkoja mm. Kuusankoski-yhtiön tehtailla, josta kappale olennaisilta osin myös kertoo. Vetiseen päivään sopi hyvin vetinen biisi.

Mutta äänityksiin. Suuren tulvan osalta aluksi oli taltioitava klassinen kitara, joka on ainoa soitin, joka kulkee mukana läpi koko 9-minuuttisen teoksen. Jo introssa oli tekemistä, mutta vähitellen ehjiä ottoja biisin eri osista alkoi kertyä talteen. Perusrungon päälle aloin rakentaa lisää akustisia kitaraosuuksia sekä muita soittimia, joten näin matskua alkoi kertyä talteen tasaista tahtia.

Toin äänityksiin myös muutamia kotona äänitettyjä dulcimer-pohjaraitoja pariin muuhun biisiin. Sellaiset biisit kuin Ajomatka asemalle ja Seuratalon iltamat pääsivät näin myös varhaisessa vaiheessa työstölistalle, samoin klassisen kitaran sävyttämä Eltarin yö.

KAIVINKONEEN VASTAISKU (11/2015)

Äänitysten toisena, sateenharmaana päivänä studion viereen ilmeistyi kaivinkone, joka aloitti tietyöt tasaisesti jyrnyttäen. Tämä asetti jonkin verran rajoitteita akustisten osuuksien äänityksiin, etenkin hiljaisempiin hetkiin. Onneksi olin raahannut mukaan Moog-arsenaalini, eli Little Phattyn ja Taurus-pedaalit. Homma jatkui siten täydellä tohinalla vähän synteettisempien osuuksien parissa. Taurukselle tuli käyttöä Suuren tulvan ja Eltarin yön osuuksissa, ja yllättäen päädyin taltioimaan myös Ajomatka asemalle -kappaleen koko bassolinjan pedaaleilla. Niiden soundi toimii jotenkin paremmin kappaleessa soivan Fender Rhodesin kanssa kuin akustinen basso.

Kaivinkoneen mekkaloinnista huolimatta saimme lopulta äänityksiä aikaan, aina lauluosuuksia myöten, joten äänitykset etenivät hyvin. Kolmantena äänityspäivänä otin työn alle vielä Uittolaulun, joka on dulcimer-pohjainen pariosainen ralli uittomiesten elämästä entisajoista nykyaikaisempaan nippu-uittoon. Työpöydälle ilmestyi myös Verla-levyn äänityksissä kesken jäänyt Patruuna valvoo, vaikkei sille vielä tässä vaiheessa juuri mitään tehtykään.

SEURATALON VIULUNIEKAT (01/2016)

Joulukuussa pidettiin taukoa äänityksissä Jarin joulukiertuevelvoitteiden vuoksi, mutta tein kotosalla pieniä Moog- ja Animoog-täydennyksiä pariin lauluun. Varsinaisia studiotaltiointeja jatkettiin tammikuun 3. päivänä uuden vuoden kunniaksi. Sain houkuteltua Satun mukaan sessioihin laulamaan stemmaa ja soittamaan viulua. Keskityimme erityisesti Seuratalon iltamat -kappaleeseen, jonka pohjat olin jo marraskuussa käpälöinyt talteen. Seuratalon iltamat syntyi vuorolaulumaisesta lauluideasta, jossa säkeistöt ovat muutoin samanlaisia, mutta loppuun lisätään uusia sanoja ja väliin uusia laulullisia jekkuja. Tämä on varmaan yksi humoristisimmista kipaleista, joita olen tehnyt. Biisi päättyy nopeatempoiseen soittokatrilliin dulcimerin, basson ja perkussioiden voimin.

Satu teki varmaa työtä lauluosuuksiensa kanssa, mutta hieman hankalammaksi osoittautui viuluosuuksien taltiointi, jossa katrillin rytmitys aiheutti päänvaivaa. Kävimme yhdessä läpi poljentoa ja soiton rytmitystä, ja lopulta päädyin itse soittamaan rytmiset osuudet Satun hoitaessa melodisemmat pätkät. Onneksi rytmiset staccatot osuivat vapaille d- ja a-kielille, joten pystyin alkeellisella pelimanniotteella taittamaan osuudet. Siinä olivat varsinaiset viuluniekat vauhdissa ja naurettiin kyllä useammatkin naurut. Lopputulos oli kuitenkin yllättävän toimiva. Satu hoiti samoissa sessioissa myös joukon muita stemmaosuuksia Ajomatka asemalle ja Suuri tulva -biiseihin varmalla otteella. Päivän päätteeksi käytiin porukalla popsimassa runsaat makkaraperunat onnistuneiden taltiointien kunniaksi.

MIKSATAAN ME YHDESSÄ (02/2016)

Helmikuun 5. päivänä jätimme soittimet nurkkaan ja kävimme Jarin kanssa miksausten kimppuun. Itse odotin eniten massiivisen Suuren tulvan työstöä, joten aloitimme siitä. Haimme klassiseen kitaraan hieman kolkompaa kaikusävyä, mikä kantaa hyvin läpi tarinan. Taurus-pedaalit löysivät myös hienosti paikkansa kertosäkeissä ja biisin kasvavassa soittovälikkeessä. Harvat perkussiovalinnat symbaaliniskuineen ja pitkään soivine kelloineen maustivat myös kokonaisuutta hienosti. Kappaleen miksaus veikin leijonanosan koko päivästä. Muutama muukin laulu saatiin loppupäivästä paketoitua.

Pidimme vielä pari muuta miksaussessiota helmikuun aikana. Tein myös muutamia täydennyksiä äänityspuolella, mm. Suuri tulva sai soittovälikkeen tueksi vielä kuoro-osuuden, jonka moniääninen työstö vei muuten mehut ihan kiitettävästi mikrofonin edessä. Mutta se kannatti. Lisäksi toin kehkeytyvälle levylle mukanani kotona äänittämäni pienet välikkeet Muistojen virta sekä Veden valo. Näin levy alkoi saada vähitellen hahmoa ja biisijärjestyksestäkin syntyi ensimmäinen visio.

Viimeisimpien biisien miksauslistalla oli Patruuna valvoo, jonka äänityksiä olin työstänyt Minnan kanssa jo edellisenä keväänä Verla-levyä varten, mutta se ei vielä silloin löytänyt lopullista versiotaan. Onneksi jätimme sen hautumaan. Soitin kappaleeseen vielä uuden bassolinjan, ja nostimme uudessa miksauksessa tenori- ja bassonokkahuiluja näkyvämpään rooliin. Kappale nousi mielestäni vielä uudelle tasolle tulevaa levyä varten.

Helmikuun lopussa saimme ensimmäisen masterin levystä valmiiksi. Mutta, muutama päivä masteria kuunneltuani totesin, että levyn loppu jäi vaisuksi suhteessa muuhun kokonaisuuteen. Eltarin yö osoittautui yhdeksi ongelmallisimmista kappaleista, enkä ollut ollenkaan tyytyväinen laulusuoritukseeni. Joten...

UUTTA PUTKEEN VIELÄ KERRAN (03/2016)

Palasin nöyrästi studiolle. Eltarin yö sai 28. maaliskuuta uuden lauluosuuden tarinoivalla otteella ja kappale sai tarvitsemansa uuden mahdollisuuden. Olin myös miettinyt levyn lopetuksen uusiksi. Taltioimme sessioissa lauluosuuden uuteen Veden valo II -lauluun, joka päättää koko levyn. Laulu on soitinnukseltaan varsin erilainen kuin mikään muu tuotos. Ainoat linkit muuhun levyyn ovat matkakitara ja luonnollisesti kappaleen melodia, joka levyn alkupuolella on soitettu Moogilla ja tässä versiossa toistuu laulettuna tremoloefektin läpi. Pohjalla on vahva Animoog-syntikkamatto, joka päättää levyn eteerisiin tunnelmiin.

Näin syntyi Suuri tulva. Pitkällinen työstö kannatti. Sellainen erikoisuus näitä sessioita leimasi, että lähes kaikkina studiopäivinä saatiin nauttia vesi- tai lumisateesta, mikä sinänsä sopi hyvin vesi- ja vesistöaiheisiin lauluihin. Lopullinen master-levy syntyi kuitenkin poutapäivänä. Ensimmäisen kerran aurinkokin näyttäytyi.

HOME | Copyright © Paperossimusic 2017.